Kuntavaaliehdokkaana jo kolmansissa vaaleissa

 Mikä saa minut jo kolmannen kerran asettumaan KD:n kuntavaaliehdokkaaksi?

Hyvä kysymys, mutta itselläni siihen on itseasiassa melko selkeitä vastauksia.

Ensimmäisenä voisin mainita sen, että KD on arvoiltaan lähimpänä omia arvojani eri puolueista. KD:n arvoista rakkaimpia itselleni on se, että tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta KD pyrkii pitämään kaikista heikoimmista huolta.

En ole ollut mikään ääniharava kertaakaan, SILTI kuntavaaleissa on joka kerta ollut oma imunsa. Vaikka se teettääkin työtä - olen halunnut joka kerta kuitenkin jonkin verran panostaa vaaleihin - niin siitä saa innostusta ja tsemppiä, kun huomaa onnistuvansa jossain asiassa. On myös hyvä muistaa, että jokainen ääni on tärkeä ja juuri se sinun äänesi voi olla ratkaiseva.

Omat vaaliteemani ovat vuodesta 2017, jolloin olin ensimmäisen kerran sitoutumattomana ehdokkaana kuntavaaleissa, pysyneet lähes identtisinä joka kerta:

Lasten parissa koulunkäyntiavustajana sekä lastenhoitajana työtä tehneenä niin kouluissa kuin päiväkodeissa, minulle on tärkeää lasten ja nuorten hyvinvointi.

Nykypäivän työelämä on nykyään hektistä ja stressaavaa ja kannankin huolta työntekijöiden jaksamisesta. Mm tauot ovat tärkeä perusasia työpaikoilla, jotka eivät valitettavasti toteudu joka päivä varsinkaan sosiaali- ja terveydenhoitoalalla. Koen tärkeänä myös sen, että omaan työhön voi vaikuttaa. Selkeä työnkuva kuuluu myös työhyvinvoinnin perusasioihin.

Tänä päivänä yksinäisyys koettelee kaiken ikäisiä. Yksinäisyyden - sekä samalla syrjäytyneisyyden ehkäiseminen ovat myös osa vaaliteemojani. Itse olen toiminut Saalemin ystäväpalvelussa käymällä katsomassa vanhusta. Pidän tätä tärkeänä. Jokainen voi jotain tehdä yksinäisyyden vähentämiseksi; ystävällinen hymy, rohkaisevat sanat, voivat pelastaa juuri tuolloin toisen ihmisen päivän ja itse siitä saa hyvän mielen.

Näissä kevään 2025 kuntavaaleissa yhdeksi teemaksi halusin ottaa vielä myös mielenterveyden tukemisen. Olenkin iloinen, että toukokuun alussa vihdoin nuorten terapiatakuu astuu voimaan.

Mielenterveydestä ja psyykkisistä diagnooseista puhutaan nykyään - onneksi - avoimemmin ja se samalla hälventää stigmaa niiden ympäriltä. Pyrin omalta osaltani myös hälventämään stigmaa: kirjoitin vähän yli vuosi sitten omista mielenterveyden ongelmistani ja diagnooseistani kirjan Beautiful Stranger - Valoja ja varjoja. Kirjassa tuon esille lisäksi voimavarojani.

Olen Helsingissä kuntavaaleissa ehdolla numerolla 48. Vaikuta - käytä ääntäsi!

Stressinsietokyky avainasemassa - työssä jaksamiseen on panostettava

 

Työelämä on ollut jo pitkään kuormittavaa varsinkin sosiaali- ja terveydenhoitoalalla. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään tai paremminkin päästään entistä useammin juuri mielenterveysongelmien takia. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/yha-useampi-hakee-elakkeelle-mielenterveyden-takia/9021396

Onko niin, että työntekijän stressinsietokyky on heikompi jo alkumetreillä vai vaikuttaako työssä jaksamiseen työnkuva ja se, kuinka työ on mitoitettu sekä tämän lisäksi joillain aloilla työvoimapula? Sanoisin, että aivan varmasti näillä kaikilla on merkitystä. 

Stressinsietokyky on jokaisella yksilöllinen. Voiko sitä parantaa joillain keinoilla?

Päätin ottaa asiasta selvää.

Puhutaan eustressistä ja distressistä. Eustressi virittää ja energisoi ja distressi kuormittaa. 

https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/mielenterveys-ja-arjen-taidot/vahvista-eustressia-vahenna-distressia/

Myönteinen stressi on jopa lähellä flow tilaa. 

Kuinka sitten pitää yllä eustressiä ja vähentää distressiä? Hyvä itsetuntemus on tärkeää, että tunnistaa, milloin työ ei enää tuotakaan iloa ja innostusta.

Tässä tulee avainasemaan se, kuinka työ on organisoitu työpaikalla. Työssä tulisi olla vähintään yksi riittävän pituinen tauko. Tunnettua on, että sosiaali- ja terveydenhoitoaloilla tauoista joudutaan tinkimään oman hyvinvoinnin kustannuksella. Voisiko siis työn organisoida niin, että siihen sisällytetäänkin PAKOLLINEN tauko. Ja tämä tauko olisi vähintään sen 20 minuuttia päivässä, mieluiten puoli tuntia. 

Puhutaan lakisääteisestä tauosta ja mielestäni se on monessa suhteessa sanahelinää nykyajan työvaatimuksissa. Jos tauot alkavat olla pelkkiä vessataukoja, tai pahimmassa tapauksessa niitäkin pitää miettiä, pääseekö sinne vessaan, on jotain pahasti pielessä.

Todellinen ongelma on vakituisen henkilökunnan puute monissa työpaikoissa. Pidempiaikainen sijainen saattaa olla se kaikista kokenein työntekijä muiden sijaisten joukossa, jonka nyt pitää ottaa vastuuta koko osastosta tai päiväkotiryhmästä sekä neuvoa muille sijaisille kyseisen paikan työnkuva. Ei ihme, että moni uupuu. 

Toinen asia ovat työpaikan ihmissuhteet ja siinä ikävimpänä ilmiönä työpaikkakiusaaminen. Työpaikkakiusaamiseen tulee puuttua heti, jos vain suinkin mahdollista. Avainasemassa on tällöin esihenkilö, tai jos esihenkilö on tämä kiusaaja, niin esihenkilön esihenkilö. Työnohjausta ei turhaan painoteta liikaa. Ja olisikin ihanne, että sitä voisi saada jo ennen kuin tilanteet kärjistyvät ikävällä tavalla.

Stressi voi myös tarttua ihmisestä toiseen, kun eläydytään toisen tunnetiloihin. 

On tärkeää oppia pitämään kiinni omista rajoistaan. Tämän lisäksi nuo jo mainitsemani tauot ovat ensisijaisen tärkeitä. On voimaannuttavaa kokea työnsä ja tekemisensä merkityksellisenä.

Henkilökunnan työssäjaksamisessa avainasemassa on esihenkilö, mutta samalla myös työntekijä itse. On selvää, että moniin asioihin työntekijä ei pysty vaikuttamaan ja näin ollen olisikin tärkeää, että esihenkilö ja työntekijät käyvät avoimesti läpi oman työpaikkansa kuormittavat tekijät ja pyrkivät niihin vaikuttamaan.

Myönteinen palaute on yksi, käsittääkseni edelleen liian harvoin suomalaisessa työkulttuurissa käytetty keino pitää yllä työntekijöiden motivaatiota ja näin ollen samalla työssäjaksamista.

Erilaisia innovaatioita työntekijöiden työssä jaksamiseen jään odottamaan. Enkä nyt puhu teknologiasta ja robotiikasta, vaikka niillä onkin oma tärkeä painoarvonsa.