Kuntavaalikampanjani varrelta

Tänään oli viimeinen kuntavaalien 2025 kampanjapäivä. Mitä minulle jäi tästä kampanjasta eniten mieleen, entä mikä oli mieluisinta ja missä toivoisin petrausta?

Ensinnäkin aloitin kampanjoinnin jo todella aikaisin, syksyllä. Tästä oli hyötyä ainakin facebookin mainonnan kannalta. Ehdin tehdä ne virheet, joiden kanssa olisin varmaan kamppaillut myöhemminkin, joten vaalimainonnan ollessa kiivaimmillaan, itselläni mainonta toimi moitteettomasti.
Aikaisin aloittamisessa on myös se hyöty, että varsinkin somessa ehtii tulla suuremmalle yleisölle tutuksi. Se, kuinka paljon siitä on ollut hyötyä, selviää huomenna, kun äänet on laskettu, tai viimeistään maanantaina.
Kampanjasta jäi ehkä eniten mieleen canvalla tekemäni mainokset niin itselle kuin joillekin muillekin ehdokkaille. Lähes yhtä paljon on mielessäni Helsingin Narinkkatori, jossa tänä vuonna päivystin melko ahkerasti. Siellä flyereiden jakaminen ja ihmisten kohtaaminen. Oli ilo huomata, että kampanjoinnin alkuvaiheessa ollut aggressiivisempi tyyli osalla ihmisistä oli poissa ja tuli ihan jonkin verran myös rohkaisua.
Eräänä päivänä kohtasin henkilön, jonka asioista lupasin ottaa selvää ja pidin lupaukseni. Soitin hänelle ja hän sanoi äänestävänsä minua, kuten oli luvannutkin.
Mieleen on jäänyt myös elämäni ensimmäinen radiomainos Radio Deillä kahden muun upean kuntavaaliehdokkaan kanssa. Mainos purkitettiin tosi nopeasti ja se kuulosti hyvältä!
Tämän kevään kuntavaaleihin itselläni oli myös mahdollisuus käyttää enemmän rahaa kuin aiemmin. Niinpä mulla oli kahdessa eri ilmaisjakelulehdessä mainokset sekä käytin hyväkseni flyereiden jakelupalvelua.
Kompastuskivenä mulla on aina mun oma jännitykseni. Vaikka on - ainakin itsestäni - jo itsessään melko rohkeaa asettua ehdokkaaksi kuntavaaleissa, niin toreilla ihmisten keskellä oleminen vaatii jännittäjältä ekstra petrausta. Välillä siellä oleminen ja vastaileminen tulee melko luonnostaan, mutta ei todellakaan aina.
Toivoisin myös, että minulla olisi enemmän tieto-taitoa Helsingin kaupungin politiikasta.
Summasummarum tämä kampanja kannatti käydä jälleen kerran, kohdallani siis jo kolmannen kerran, oli tulos sitten minkälainen tahansa huomenillalla.

Kuntavaaliehdokkaana jo kolmansissa vaaleissa

 Mikä saa minut jo kolmannen kerran asettumaan KD:n kuntavaaliehdokkaaksi?

Hyvä kysymys, mutta itselläni siihen on itseasiassa melko selkeitä vastauksia.

Ensimmäisenä voisin mainita sen, että KD on arvoiltaan lähimpänä omia arvojani eri puolueista. KD:n arvoista rakkaimpia itselleni on se, että tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta KD pyrkii pitämään kaikista heikoimmista huolta.

En ole ollut mikään ääniharava kertaakaan, SILTI kuntavaaleissa on joka kerta ollut oma imunsa. Vaikka se teettääkin työtä - olen halunnut joka kerta kuitenkin jonkin verran panostaa vaaleihin - niin siitä saa innostusta ja tsemppiä, kun huomaa onnistuvansa jossain asiassa. On myös hyvä muistaa, että jokainen ääni on tärkeä ja juuri se sinun äänesi voi olla ratkaiseva.

Omat vaaliteemani ovat vuodesta 2017, jolloin olin ensimmäisen kerran sitoutumattomana ehdokkaana kuntavaaleissa, pysyneet lähes identtisinä joka kerta:

Lasten parissa koulunkäyntiavustajana sekä lastenhoitajana työtä tehneenä niin kouluissa kuin päiväkodeissa, minulle on tärkeää lasten ja nuorten hyvinvointi.

Nykypäivän työelämä on nykyään hektistä ja stressaavaa ja kannankin huolta työntekijöiden jaksamisesta. Mm tauot ovat tärkeä perusasia työpaikoilla, jotka eivät valitettavasti toteudu joka päivä varsinkaan sosiaali- ja terveydenhoitoalalla. Koen tärkeänä myös sen, että omaan työhön voi vaikuttaa. Selkeä työnkuva kuuluu myös työhyvinvoinnin perusasioihin.

Tänä päivänä yksinäisyys koettelee kaiken ikäisiä. Yksinäisyyden - sekä samalla syrjäytyneisyyden ehkäiseminen ovat myös osa vaaliteemojani. Itse olen toiminut Saalemin ystäväpalvelussa käymällä katsomassa vanhusta. Pidän tätä tärkeänä. Jokainen voi jotain tehdä yksinäisyyden vähentämiseksi; ystävällinen hymy, rohkaisevat sanat, voivat pelastaa juuri tuolloin toisen ihmisen päivän ja itse siitä saa hyvän mielen.

Näissä kevään 2025 kuntavaaleissa yhdeksi teemaksi halusin ottaa vielä myös mielenterveyden tukemisen. Olenkin iloinen, että toukokuun alussa vihdoin nuorten terapiatakuu astuu voimaan.

Mielenterveydestä ja psyykkisistä diagnooseista puhutaan nykyään - onneksi - avoimemmin ja se samalla hälventää stigmaa niiden ympäriltä. Pyrin omalta osaltani myös hälventämään stigmaa: kirjoitin vähän yli vuosi sitten omista mielenterveyden ongelmistani ja diagnooseistani kirjan Beautiful Stranger - Valoja ja varjoja. Kirjassa tuon esille lisäksi voimavarojani.

Olen Helsingissä kuntavaaleissa ehdolla numerolla 48. Vaikuta - käytä ääntäsi!

Stressinsietokyky avainasemassa - työssä jaksamiseen on panostettava

 

Työelämä on ollut jo pitkään kuormittavaa varsinkin sosiaali- ja terveydenhoitoalalla. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään tai paremminkin päästään entistä useammin juuri mielenterveysongelmien takia. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/yha-useampi-hakee-elakkeelle-mielenterveyden-takia/9021396

Onko niin, että työntekijän stressinsietokyky on heikompi jo alkumetreillä vai vaikuttaako työssä jaksamiseen työnkuva ja se, kuinka työ on mitoitettu sekä tämän lisäksi joillain aloilla työvoimapula? Sanoisin, että aivan varmasti näillä kaikilla on merkitystä. 

Stressinsietokyky on jokaisella yksilöllinen. Voiko sitä parantaa joillain keinoilla?

Päätin ottaa asiasta selvää.

Puhutaan eustressistä ja distressistä. Eustressi virittää ja energisoi ja distressi kuormittaa. 

https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/mielenterveys-ja-arjen-taidot/vahvista-eustressia-vahenna-distressia/

Myönteinen stressi on jopa lähellä flow tilaa. 

Kuinka sitten pitää yllä eustressiä ja vähentää distressiä? Hyvä itsetuntemus on tärkeää, että tunnistaa, milloin työ ei enää tuotakaan iloa ja innostusta.

Tässä tulee avainasemaan se, kuinka työ on organisoitu työpaikalla. Työssä tulisi olla vähintään yksi riittävän pituinen tauko. Tunnettua on, että sosiaali- ja terveydenhoitoaloilla tauoista joudutaan tinkimään oman hyvinvoinnin kustannuksella. Voisiko siis työn organisoida niin, että siihen sisällytetäänkin PAKOLLINEN tauko. Ja tämä tauko olisi vähintään sen 20 minuuttia päivässä, mieluiten puoli tuntia. 

Puhutaan lakisääteisestä tauosta ja mielestäni se on monessa suhteessa sanahelinää nykyajan työvaatimuksissa. Jos tauot alkavat olla pelkkiä vessataukoja, tai pahimmassa tapauksessa niitäkin pitää miettiä, pääseekö sinne vessaan, on jotain pahasti pielessä.

Todellinen ongelma on vakituisen henkilökunnan puute monissa työpaikoissa. Pidempiaikainen sijainen saattaa olla se kaikista kokenein työntekijä muiden sijaisten joukossa, jonka nyt pitää ottaa vastuuta koko osastosta tai päiväkotiryhmästä sekä neuvoa muille sijaisille kyseisen paikan työnkuva. Ei ihme, että moni uupuu. 

Toinen asia ovat työpaikan ihmissuhteet ja siinä ikävimpänä ilmiönä työpaikkakiusaaminen. Työpaikkakiusaamiseen tulee puuttua heti, jos vain suinkin mahdollista. Avainasemassa on tällöin esihenkilö, tai jos esihenkilö on tämä kiusaaja, niin esihenkilön esihenkilö. Työnohjausta ei turhaan painoteta liikaa. Ja olisikin ihanne, että sitä voisi saada jo ennen kuin tilanteet kärjistyvät ikävällä tavalla.

Stressi voi myös tarttua ihmisestä toiseen, kun eläydytään toisen tunnetiloihin. 

On tärkeää oppia pitämään kiinni omista rajoistaan. Tämän lisäksi nuo jo mainitsemani tauot ovat ensisijaisen tärkeitä. On voimaannuttavaa kokea työnsä ja tekemisensä merkityksellisenä.

Henkilökunnan työssäjaksamisessa avainasemassa on esihenkilö, mutta samalla myös työntekijä itse. On selvää, että moniin asioihin työntekijä ei pysty vaikuttamaan ja näin ollen olisikin tärkeää, että esihenkilö ja työntekijät käyvät avoimesti läpi oman työpaikkansa kuormittavat tekijät ja pyrkivät niihin vaikuttamaan.

Myönteinen palaute on yksi, käsittääkseni edelleen liian harvoin suomalaisessa työkulttuurissa käytetty keino pitää yllä työntekijöiden motivaatiota ja näin ollen samalla työssäjaksamista.

Erilaisia innovaatioita työntekijöiden työssä jaksamiseen jään odottamaan. Enkä nyt puhu teknologiasta ja robotiikasta, vaikka niillä onkin oma tärkeä painoarvonsa.

Valtakunnallinen mielenterveysviikko

Valtakunnallinen mielenterveysviikko alkaa huomenna. Teemaviikko on käynnistynyt tänään kynttilätapahtumilla itsemurhan tehneitä muistaen.

Mitä minä voin tehdä tänään jonkun toisen hyväksi? Jokaisella on kyky auttaa. Soitto läheiselle, hymy, käynti jonkun luona... vain mielikuvitus on rajana, mitä kaikkea hyvää voi tehdä. SILLÄ juuri se minun kohtaaminen voi oikeasti joku kerta pelastaa toisen elämän. Itse sain tästä tänään kokemuksen, joka pitää kyllä nöyränä. Mutta toki samalla iloitsen, että pystyin olemaan avuksi.

Rohkaisen jokaista osallistumaan tähän mielenterveysviikkoon!

Laitan tähän linkin Mielenterveyden keskusliiton sivuille. Siellä kerrotaan tästä viikosta ja sieltä löytyy myös kampanjamateriaalia:

https://www.mtkl.fi/toimintamme/tapahtumat-kurssit-koulutukset/mielenterveysviikko/

 

"Jokainen kohtaamasi ihminen käy läpi taistelua, josta sinä et tiedä mitään. Ole ystävällinen. Aina." - Robin Williams

Suositteluja ja minusta sanottua kuntavaaliehdokkaana

 

Kuntavaalit 2025

 MINUSTA

Olen 55-vuotias lähihoitaja ja yo-merkonomi. Asun aviomieheni kanssa Helsingissä Kuninkaantammessa.

Kevään 2025 kuntavaaleissa olen KD:n ehdokkaana. Aiemmin olen ollut ehdokkaana 2021 KD:n listalla ja 2017 sitoutumattomana kuntavaaleissa.

Luonteeltani olen rauhallinen ja päättäväinen. Muiden auttaminen on lähellä sydäntäni.

Harrastuksiini kuuluu musiikki. Lisäksi keräilen paperinukkeja. Pari vuotta sitten minulla oli pienimuotoinen paperinukkenäyttely Lapinlahden Lähteen kahvilassa. Liikuntamuodoista mieluisimpia ovat itselleni kävely ja uinti.

POLIITTISET TEEMANI

• Lasten- ja nuorten hyvinvointi

• Työntekijöiden jaksaminen

• Yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäiseminen 

• Mielenterveyden tukeminen

Panostaminen varhaiskasvatukseen on tehokas keino köyhyyden ja syrjäytymisen torjumisessa. 

Lasten keskinäisten vuorovaikutustaitojen ja tunnetaitojen harjoittelu on tärkeä osa varhaiskasvatusta.

Ryhmäkoot eivät saa kasvaa päivähoidossa ja peruskoulussa.

Hyvä asuntopolitiikka ehkäisee syrjäytymistä.

ENNAKKOÄÄNESTYS 2.4. - 8.4.2025
VAALIPÄIVÄ 13.4.2025

Rakkaus on välittämistä

Tarvitsemme Suomeen toisistamme välittämisen ilmapiirin. Välittämisen tulee alkaa jo ihan sieltä pienestä vauvaiästä lähtien. Olemmeko me täällä Suomessa lapsiystävällisiä? Kun näen pienen lapsen äitinsä kanssa julkisessa liikenteessä ja lapsi on joko puhelias, jostain syystä itkuinen tai äidit tuovat lapsiaan vaunuissa jo muutenkin täysinäiseen bussiin tai metroon, tämä on omiaan aiheuttamaan osassa meistä negatiivisia tuntemuksia. 

Äidin tai muun ensisijaisen kasvattajan oma suhde lapseensa ja samalla kiintymyssuhde vaikuttavat pitkälle lapsen tulevaisuuteen, aina aikuisuuteen saakka. Jos kiintymyssuhde ei ole päässyt syntymään turvallisesti, tätä saatetaan joutua käsittelemään myöhemmin terapiassa. 

Äidit ja isät tarvitsevat kaiken tuen, mitä yhteiskunnalla on annettavanaan. Suomessa voi sanoa, on edelleen hyvä neuvolajärjestelmä, joka on samalla vapaaehtoinen ja maksuton. Äitiys- ja perheneuvolassa pyritään havaitsemaan jo varhain, jos lapsella tai perheellä on erityisen tuen tarpeita.

https://www.lastensuojelu.info/tukea-arkeen/neuvola/

Mihin sitten katoaa Suomessa lapsiystävällisyys? Onneksemme ei kuitenkaan kaikilta osin. Liittyykö siihen tämä pohjoinen sijaintimme ja pitkä pimeä syksy ja talvi, joka ainakin osassa meistä saa aikaan mielialan laskua, jopa masentuneisuutta. Sanoisin kuitenkin, että pienestä saakka kylvetty rakkaus lapseen, on parasta, mitä vanhempi ja kasvattajat voivat lapselle antaa. Se, kuinka pystymme tuota rakkautta antamaan, juontaa juurensa tietenkin kunkin meistä omaan lapsuuteen ja nuoruuteen. Silti on lohdullista, että vaikka kuinka karuista olosuhteista olisi lähtöisin, koskaan ei ole liian myöhäistä oppia rakastamaan. Siihen tarvitsemme toinen toisiamme. 

Jokainen ikäkausi elämämme kaaren aikana vauvasta aina sinne vanhuuteen saakka, vaatii sitä, että saamme kokea tukea, välittämistä ja ennen kaikkea rakkautta. Erityisesti tämä korostuu elämän alku- ja loppupäissä, kun ihminen on hauraimmillaan. 

Voi kun voisimme tuoda enemmän esille sitä, että välitämme toinen toisistamme. Rakkaus ihmisiin on lääke, joka voi parantaa vihasta ja katkeruudesta ja tämä taas voi estää suoranaisilta tragedioilta ja väkivallan teoilta. Eihän se mikään automaatio ole, mutta kuitenkin minun mielestäni ihmisyyden korkein mittari.