Elämme aikakautta, jolloin suuret ikäluokat vanhenevat ja kuolema tulee vääjäämättä jossain vaiheessa jokaisen eteen. Jokainen meistä toivoo itselleen ja läheisilleen hyvää kuolemaa. Huolenaiheena aivan varmasti monella on, kuinka meillä riittää hoitohenkilökunta toteuttamaan tätä hyvää saattohoitoa.
Sain olla saattohoitamassa viikko sitten poismennyttä äitiäni koko hänen saattohoitonsa ajan, joka kesti viikon ja viisi päivää. Se on jo todella pitkä aika olla syömättä ja juomatta. Miksi kuitenkin voin puhua kohtuullisen hyvästä saattohoidosta äitini kohdalla? Ensinnäkin äitini sai olla samassa hoivakodissa useamman vuoden ajan. Lisäksi veljeni asuu samassa kaupungissa ja kävi todella usein äitiäni katsomassa. Saattohoidon aikana äitini sai hyvän kipulääkityksen, pääasiassa morfiinia sekä ihan loppupäivinä lääkepumpun sedaatioineen. Äidin sedaatiohoidosta ja lääkepumpun ohjeistuksesta vastasi kotisairaalan palliatiivinen puoli. Myös me omaiset saimme painaa äidille lisälääkettä pumpusta aina tarvittaessa. Pumppu oli ohjeistettu niin, että jopa 15 minuutin välein sai antaa lisälääkitystä.
Äidillä oli kiputiloja sekä hän sai joitain kouristuskohtauksia. Näitä kipulääkitys ei valitettavasti voinut täysin poistaa ja niitä olikin oman äidin kohdalla rankkaa seurata. Onneksi äidin kiputilat, niin kuin me niitä tulkitsimme, eivät olleet jatkuvia.
Vaikka äidin saattohoito oli paikoin rankka, en antaisi sitä mistään hinnasta pois. Sen verran rakas oma äiti oli ja on edelleen sydämissämme.
Onneksi siis Suomessa saa hyvää tai ainakin kohtuullisen hyvää saattohoitoa. En tiedä, kuinka saattohoito on järjestetty muualla Suomessa ja tämä olisikin hyvä kartoittaa, jos sitä ei jo ole tehty. Liian moni kuoleva ja varsinkin kuoleva vanhus joutuu yksin käymään läpi saattohoitovaiheen. Toki hoitajat ovat paikalla, mutta eiväthän he ole joka hetki näkemässä, minkälaista kuolinkamppailua kukakin käy. Meidän äidillä oli diagnosoituna Alzheimerin tauti ja hän ei itse enää osannut kertoa, mihin kohtaan koski tai mitä hän tunsi. Tämänkin vuoksi koen, että oli tärkeää, että meitä omaisia pystyi olemaan paikalla äidin viimeisinä päivinä.
Hoivakodeissa olisi hienoa, jos siellä olisi erillinen huone omaisille yöpyä. Me yövyimme äidin huoneessa patjoilla lattialla ja hoitajat kävivät parhaimmillaan tunnin välein antamassa kipulääkettä äidille. Väkisinkin siinä uni katkeaa, jos ei sitten muuten ollut valvomassa äidin tilannetta. Niinpä viimeiset kolme yötä olimmekin mieheni kanssa hotellissa yötä, mikä oli todella hyvä ratkaisu. Saimme itse levätä ja nukkua ihan toisella tavalla.
Lisäksi oma huolenaiheeni on eutanasia, jota nykyään todella moni kannattaa ja jonka puolesta tehty kansalaisaloite meni läpi
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010271418.html
Onneksi kuitenkin Lääkäriliitto vastustaa jatkossakin eutanasian ja lääkäriavusteisen itsemurhan laillistamista ( Lääkärilehti 16.5.2024 ). Eutanasiassa liikutaan senverran kaltevalla pinnalla sen suhteen, missä tilanteessa sitä alettaisiin antaa. Mm Hollanti on tästä huolestuttava esimerkki, joka on myöntämässä eutanasian jo psyykkisesti sairaille
”Hollantilaisnainen saa eutanasian masennuksen takia” Ilta Sanomat 17.5.2024.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010432620.html
Mitä tulee vanhusten saattohoitoon ja ylipäätään saattohoitoon, täytyy todella toivoa, että hyvän saattohoidon kehittäminen yhdessä toimivan ja riittävän kipulääkityksen kanssa omaiset huomioonottaen olisi edelleen se linja, jolla Suomessa jatkossakin pysytään.
Rantasalmella 17.5.2024.
KD Helsingin Naispiiri
Mirja Kolehmainen
Lähihoitaja
